ELÄIMET: Koirien treenauksesta osa 3

Heippa!
Millaista meidän treenaus on sitten nykyään? Ja mitä me tavoitellaan..?

Sanoin siis viime osan lopussa, ettei Hippu ole valmis vielä. Ehei lähellekään!
Jonkin moista haukkuherkkyyttä esiintyy, on ääniarkuutta ja ohituksetkin ovat jotain kamalaa... Ei edes vähän sinne päin vaan suoraan metsiin ja metsien läpi päin ladon seinää...
Skidistä löytyy myös noita ongelmia enemmän kuin tarpeeksi ohituksien suhteen. Eli koirat ovat päässeet metsittymään. Eiväthän ne näe toisia koiria juuri lainkaan ja kun ne niitä näkevät, Hippu yrittää rynniä päin ja leikkimään, mutta se näyttää lähinnä (ainakin osaamattoman silmään) aggressiivisuuteen kääntyvältä hyökkäilyltä, ja Skidi taas kuvittelee että se toinen koira haluaa vähintään raadella ja syödä minut ja/tai Hipun) ja koittaa siis puolustaa meitä, vähintään omalla hengellään. Eli siis vastaantulijasta se näyttää siltä, kuin minulla olisi hallussa (tai siis ei ne hallussa ole, vaan rynnivät remmien päissä) kaksi melkoisen kiukkuista pikkupiskiä.
Joten siis molemmilla on nyt koulutuksen alla tuo remmikäytöksen palauttaminen. Ja lenkitän niitä siis erillään. Ensin kumpikin kuntoon yksin ja sitten kokeillaan osaavatko käyttäytyä yhdessä. Ikuisuusprojekti...
Tuota noiden ärsyttävää räkytystä myös yritän kitkeä pois, mutta se nyt on toissijaista. Pitäisi varmaan pyytää joku meille soittelemaan ovikelloa, että koulutus saataisiin kunnolla käyntiin.
Sitten se Hipun ärsyttävä ja joskus liioitteleva ääniarkuus... Naksutin on joskus tosi kiva juttu, joskus se menettelee ja sitten on niitä päiviä kun se on niin järkyttävän kamala juttu (äänen takia) että ei neiti voi olla edes samassa huoneessa mokoman kanssa. Onhan niitä muitakin ääniä joihin Hippu reagoi naurettavasti. Ei siinä auta kuin pikkuhiljaa houkutella koiraa katsomaan äänen lähdettä namien ja ylitsepursuavien kehujen avulla.
Tuossa siis Hipun käytökseen liittyvät ongelmat, temppujen opetuksessahan sille on vain taivas rajana! Sitten Hipulla voisi vähän vahvistaa luoksetuloa jaja... Kyllähän noita on.
Sitten päästään Skidiin. Ikuisuusprojektiin, joka pienestäkin virheestä palaa takaisin alkutilaan.
Siis sehän kärsii eroahdistuksesta. Ennen Savonlinnaan lähtöä tilanne oli oikeasti hyvä. Se ei huutanut enää ääntänsä käheäksi ja oli hiljaa jopa kun palasin kotiin.
Mutta kun olin Savonlinnassa tapahtui jotain kamalaa. Nimittäin eroahdistus palasi. Ja palasikin muuten kunnolla. Nyt en voi edes melkeinpä lähteä huoneesta jos Skidi on häkissä ilman korvia vihlovaa huutoa... Että sillä lailla...
Eikä siinä vielä kaikki! Hipullakin tuntuu olevan lieviä eroahdistuksen oireita jos se jää ypöyksin (Skidikin viedään pois talosta) kotiin. Ei kiva... Ei kiva lainkaan...
Mutta muuten Skidi on ihan tosi jesjes tällä hetkellä. Sivulle-käsky on kovassa vahvistuksessa, se tajuaa sen jo tosi kivasti. Harjoitellaan ahkerasti myös kaukokäskyjä (öö... onko se sana?) eli menen vähän matkan päähän ja teetän Skidillä istu-maahan-istu -siirtymisiä. Vielähän en mene kuin max. askeleen etäälle koirasta.
Sittenhän meillä on myös se agility treeniohjelmassa. Skidi on nyt hetkisen pitänyt siitä lomaa koska sillä alkoi juoksut... Olen kyllä vähän miettinyt etä miten Skidi muistaa agilitya. Eniten huolestuttaa putki ja pussi, niitä kun ei täältä kotoa löydy :-/. Vielä.
Tiistain treeneihin en vielä Neiti Rääpälettä vie, joten Skidi ei taida päästä loppukuun aikana treeneihin. Lähdemme nimittäin 28.pv Savonlinnaan. Siellä tarkoitus harjoitella ohituksia ja vähän muutenkin kouluttaa noita vieraassa ympäristössä. Se vain on vähän ikävää, kun sen Skidin eroahdistuksen takia ei oikein voi jättää Skidiä kerrostaloon yksin niin pitää raahata niitä yhdessä mukana :-/. Ei sovi yhtään treenisuunnitelmiin se.

Eli tulevaisuuden haasteet:

-Molemmille opetetaan lisää temppuja
-Agilityn vahvistus ja aktiivinen harrastaminen
-Skidiltä eroahdistus pois
-Ohitukset lenkeillä kuntoon
-(Turha) räksytys sisällä pois.
-Hipun ongelmat äänien suhteen olisi kiva saada pikkuisen karsittua.

Siinä riittääkin hommaa. Mutta nyt kun olen keskittynyt lähinnä oman koiran saamisen jälkeen vieläkin enemmän näihin meidän karvakorviimme, olen todennut, että koirat ovat ikuisuusprojekti. Kyllä sitä aina löytää niistä jotain uutta koulutettavaa ;-). Ja ihan sama vaikkei löytyisikään, voi niihin silti tutustua aina lisää, sillä koirathan ovat aivan mahtavia eläimiä!
Kerään vielä (tältä erää) sarjan viimeiseen osaan teille vähän treenipäiväkirjaa tuosta viikon tai kahden ajalta niin näette miten "aktiivisesti" koiria treenaan.
Huomatkaa, olen 14-vuotisen (koira)elämäni aikana vasta nyt kiinnostunut koulutuksesta, joten ei tuo meidän "treenaus" mitään kunnon treeniä ole :D!

ps. Voisin tämän "sarjan" jälkeen listata teille käsityksiäni koirista ja verrata miten ne ovat muuttuneet vuosien varrella. Miltä kuulostaisi?