"Sarjan" viime osassa kerroin teille vähän "koirahistoriaani". Tänään olisi tarkoitus jatkaa siitä, kun Skidi astui taloon. Miten se vaikutti koirien treenaukseeni?
No olinhan minä fiiliksissä kun sain oman koiran, mutta en minä oikein tiennyt mitä tekisin sen kanssa. Sisko auttoi siinäkin. Naksutinkoulutusta kokeiltiin, mutta loppuen lopuksi koulutinkin Skidiä ihan äänellä. Hyvin on toiminut tähän asti ;).
En oikeastaan muista Skidin "treenauksesta" mitään muuta kuin että se oli vähän sellaista "tee vähän sinnepäin niin hyvä tulee". No kyllähän se koira on oppinut käskyjä, mutta tuo "koulutustyyli" kyllä näkyy.
Jossain vaiheessa tuo koiratouhu oli vain sellaista että "nuo koirat on hauskoja tälläin seurana, mutta en minä niiden kanssa ikinä mitään halua harrastaa...", mutta sitten näin Halpa-Hallin seinällä ilmoituksen agilityn alkeiskurssista. Muistaakseni mukaan mahtui vain jtn. 5-7 koirakkoa, joten oli jo kiire soitella. Oltiinkin viimeiset jotka mahtui mukaan <3!
Minunhan siis piti mennä sinne Hipun kanssa, harjoittelemaan ohjausta, mutta Hipulle tuli se korvajuttu, niin otinkin Skidin. Ja siinä jos missä oli onni onnettomuudessa!
Innostus on vain kasvanut harrastamisen myötä ja olenhan minä tavannut sitä kautta huippuihmisiä (ja koiria)!
En minä oikein kavereiden kanssa juttele koirista, elleivät he itse kysy niistä jotain tms. Tai kyllähän minä Petran kanssa juttelen koirista, mutta sen alkaa nähdä jo Petran ilmeestä, että hän on pian niitä juttuja päälakeaan myöten täynnä. Ja vähän vielä siitä yli.
Ja onhan minulla tämä blogikin, mutta se taas ei ole laisinkaan sama asia kuin elävän ihmisen (no eikun kuolleen.. Hahah.. -.-) kanssa jutteleminen.
Agitreeneissä tapaan siis "kaltaisiani" ja siellä saa kuunnella ja puhua koirista niiiiin paljon kuin ikinä jaksaa!
Mutta nyt eksyin aiheesta.
Eli siis. Agilityn myötä olen taas innostunut koirien treenaamisesta. Ikuisuusprojektina Skidiä voi treenata kivoja pikkupätkiä aina muutaman kerran päivässä, mutta ne pätkät eivät siis saa olla kymmentä minuuttia pidempiä.
Hippu nyt kestää vähän pidempää "treeniä".
Vaikka aina ajattelen "miten tylsää. Hippuhan on jo valmis" niin nyt kun olen taas opiskellut tuosta kaksikosta vähän enemmän, niin olen tajunnut että sehän on kaikkea muuta kuin valmis. Siitä lisää seuraavassa osassa, jossa käsittelen tämänhetkisiä tavoitteita ja annan esimerkkiä normaalista treenistämme :)!
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne kyssät ja kommentit.
Kaikki asialliset julkaistaan:-)!